Kesäahdistus

Jokavuotinen ongelma: kesässä on vain rajallinen määrä viikonloppuja ja nekin on jo buukattu täyteen.

Kilapiluja, juhlia, kivoja kesätappahtumia, ja sokerina pohjalla kesähäitä.

Tämä ahdistuksista suurin!

Kesähäät muodostavat ison ongelman. Ensin mietitään onko mahdollisuuksia osallistua häihin. Onko päivämäärä vapaa?Jos ei ole niin kuinka toimitaan: häät vai joku muu tilaisuus. Siinä sitten punnitaan kumpi on kivempi, kumpi on sovelias, kumpaan on pakko mennä. Valinta on usein lähes mahdottoman vaikea ja joku loukkaantuu kuitenkin. Mietin myös joka kerran, että onko minut kutsuttu häihin vain morsiamen/sulhasen kaukaisena sukulaisena/tuttavana vai halutaanko minut oikeasti häihin mukaan jakamaan tämä elämän tärkeä huippuhetki. Tätinä saatan viedä juuri sen kivan serkun paikan häissä, sen serkun, joka olisi oikeasti haluttu kutsua. Tapana on, että häihin kutsutaan molempien sukulaiset tietyssä järjestyksessä: mummot, kummit, tätdit/sedät/enot, serkut. Iso suku on tässä mielessä rasite. Raha ratkaisee miten laaja porukka voidaan kutsua. Saattaa olla etten ole nähnyt sulhasta/morsianta moniin vuosiin, en ehkä tunne edes ulkonäöltä enää.Tunnen siis usein olevani ns. kiintiösukulainen. Meidän tapauksessa ongelma on vielä siinä, että olen täti, jolla on vielä alaikäinen kotona asuva lapsi. Tämä lapsi tuo sitten kutsujalle vielä uuden ongelman: jos kerran serkkuja ei voida kutsua häihin, niin miten toimitaan tämän pienimmän serkun kanssa, joka on ikäänkuin lapsi vielä ja kotona asuva ja jos kuitenkin on lapsiakin kutsuttu, mutta kun tämä on serkku ja serkkuja ei kutsuta. Hankalaa, todella hankalaa. 

Päätöksen jälkeen tulee pohdintaan vaatteet: jos on valittu urheilukisat niin selviää ihan kun pistää sään mukaisen varustuksen, mutta jos onkin valittu ne häät, niin ongelma on ihan käsinkosketeltava.Mies ja poika,siis jos on kutsuttu, löytävät kaapista klassiset mustat puvut hienosti ja helposti, kengät on sopivan kokoiset ja ehjät ja paita silitetään. Helppoa kuin heinän teko. Mutta entä minä! Etsinkö kaapista jonkun vanhan koltun vai lähdenkö kiireessä etsimään jotain uutta. Mistä löytäisin juuri itselleni sopivan asun? Haluaisin, että asu olisi toisaalti ikääni sopiva, mutta kuitenkin jotenkin vähän erikoinen. Juoksen kaupat läpi ja en löydä mitään päälle pantavaa. Juoksen toisen kierroksen ja ehkä juuri päivää ennen häitä löydän asun joka on just ja just ok, todennäköisesti sitten kuitenkin siitä puuttuu jotain, ehkä pleiseri, jakku, joku viitta, joku huivi...ääh. uusi kierros ja uudet etsinnät. Lopuksi muistan että ei ole kivoja kenkiäkään. Ja uusi kierros.   No olen jotenkuten ok. Väri ei kuitenkaan ole ihan just mieleinen ja tunnen oloni vähän huonoksi.

Lahja! Onneksi nykyään lahjaksi halutaan pääsääntöisesti rahaa unelmien lomaa varten, vaikka just on katsottu netistä miten pari on ollut kahden viikon lomalla, jossakin ihanassa unelmien lomaparatiisissa ja nyt halutaan sitten rahaa vielä ihanampaan riessuun. 

Kun tästä kaikesta on selvitty on itse juhlat yleensä ihanat ja hyvin järjestetyt lämminhekiset ja kaikin puolin miellyttävät, sulhanen komea ja morsian kaunis ja sitten sitä taas ihmettelee miten on voinut panikoida niin hirveesti!